Ivalon TaimiTupa tarjoaa täyden palvelun hautajaisjärjestelyt Ivalossa ja lähialueilla. Katso alta muutamia esimerkkejä muistolauseista, joita voi käyttää esimerkiksi surulaitteiden korteissa ja nauhoissa, kuolinilmoituksissa sekä surunvalitteluissa.
Ota yhteyttä Ivalon TaimiTupaan, niin keskustellaan tarkemmin siitä, miten voisimme sinua parhaiten auttaa muistotilaisuuden järjestämisessä ja muissa hautajaisjärjestelyissä. Tavoitat meidät puhelimitse, sähköpostitse tai yhteydenottosivulta löytyvällä lomakkeella.
Vaan ylitse kaikkien kyynelten tuhat muistoa meitä lohduttaa. Ne tallessa päivien menneiden – tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.
Vierellänsä kulkemaan sai hän parhaan oppaan, Herra kantaa hellin käsin hänet taivaan tarhaan.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet; ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.
Suru on se, miten me muistamme ilon. Tummien puitten välistä pilkottaa auringon valaiseman merenselän kimaltavat kyyneleet.
Siellä on polut tasaiset astua. Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua. Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot. Siellä on pehmeät nukkua kehdot.
Suurin suru on sanaton,
syvin kaipaus äänetön.
Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
osanottoni suurimman lämpöisen.
Jää kaunis maa, elo täällä jää, tien yllä tähtönen hohtaa.
Ei kuolo olla voi matkanpää, sen portti ikuiseen johtaa.
Järven rantoja laineet huuhtelee, puut hiljaa kuiskii, kuuntelee. Ei saavu soutaja venheelleen, ei lähde vesille verkoilleen.
Kauan lähetessä kuolemaa ahdistus ja pelko katoaa. Kevyt kulkea on rajan yli, suojeleva putouksen syli. Hän ken taistelutta siihen jää, ehkä eniten hän ymmärtää. – Saima Harmaja
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. – Psalmi 91:4
Olen siirtynyt rauhaan lempeään silti teidän olen, lähellenne jään. Tallentakaa menneen parhaat muistot, muiden olla antakaa. Kuin ennen voimissain te minut muistakaa. – Aila Meriluoto
Ei hyvästijättö ole tää,
et pois ole mennyt,
vaikka emme sinua nää.
Olet onnemme, tuskamme
jakanut ain’
siksi sanomme kuten
ennenkin vain:
”Hyvää matkaa!”
On päivä päättynyt, on tullut ilta, on pursi irronnut maan laiturilta ja saapunut rauhan satamaan.
Soi holvistossa sävel hiljainen,
on matka päättynyt, on aika jäähyväisten.
Herra, kädelläsi
uneen painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään. – Pekka Simojoki
Rauha ihmeellinen maassa kirkkauden,
ei myrskyjen pauhina soi.
Nyt enkelten kanssa käyt käsityksin,
ei jätetty meitäkään tänne yksin.
Jäi muistoksi lämpösi suloinen,
silmäsi loiste, hymysi aurinkoinen.
Ei kuulu askeleet rakkaimman,
tupa tyhjänä tyhjyyttä huokaa.
Tuli aikasi täältä lähteä pois,
minä yksin tänne suremaan jäin.
Niin yllättäen, äkkiä lähdit sä pois,
emme sua vielä antaneet ois.
On suru, kaipaus suunnaton
mutt’ tiedämme sun hyvä olla nyt on.
Sun muistos kallis ainiaan jää kauniina
mieliimme loistamaan, vaikk’ sydämes kultainen väsyi pois,
emme hyvyyttäs, lämpöäs unhoitaa voi. – Yrjö Jylhä
Askel hiljenee – seisahtuu,
liekki hiipuu – sammuu.
On kiitoksen ja jäähyväisten aika.
Säveltä hiljaisuuden sanat ei häiritä saa.
Kirkkaus ikuisuuden ihmistä koskettaa. – H. Aaltonen
Muisto kaunis voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Surunpisaroita yöhön hiljaiseen
kun ystävä on mennyt maahan kaukaiseen.
Surun sävel hiljaa kaikkialla soi
se soi niin hiljaa ettei aina sitä kuulla voi. – Joel Hallikainen
Viheriäisille niityille Hän vie minut lepäämään. – Psalmi 23:2
Kaikki menee, kaikki tulee takaisin, iankaikkisesti pyörii elämisen pyörä. Kaikki kuolee, kaikki jälleen kukkii, iankaikkisesti kulkee olemisen vuosi. – Friedrich Nietzsche
Tuonen viita, rauhan viita, kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma. – Aleksis Kivi
Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson. – Eino Leino
Helppo on maata päivätyön tehneen, rauha on palkka raatajan parhain. – Eino Leino
Ihminen on kuin tuulen henkäys hänen päivänsä kuin pakeneva varjo. – Psalmi 144:4
Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Siellä hän on matkalla lapsuutensa metsiin, sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut. – Sirkka Turkka
Rakkaat lähtevät, jää tyhjä tila muistojen asua. – Helena Anhava
Tuonen lehto, öinen lehto, siell’ on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan. – Aleksis Kivi
Aurinko laskee, jo pitenee varjot,
aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin. – K. Rydman
Hyvän, iloisen ihmisen muisto, miten mieltä se lämmittää. Miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää.
Miksi näin, miksi ei myöhempään, sen tietää Herra yksinään. On Jumalan kädessä ihmisen tie. Hän matkamme määrää, kotihin vie.
Sinä saavutit taivaan rannan, yllä tunturin huippujen oot, ikirauha, ylhäällä siellä, Sinun sielussas vallitkoon.
Mentyäsi suru jää. Kyynel kirkas kimmeltää.
Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti. – Psalmi 103: 15–17
Rakas ystävä ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämissämme, muistoissamme.
Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin”.
Kiitos sulle rakkaimpani, olit kallein päällä maan, annoit voiman, uskalluksen,jota arkeen tarvitaan. Olet mennyt, olen yksin, perääsi näin huutaen äänettömän huokauksen: Olet rakkain, tiedät sen.
Väsyneenä silmäsi suljit, siihen hiljaa nukahdit. Yli rajan silloin kuljit, rauhan rannan saavutit.
Sinä odotit kevättä, kesää uutta, sen valoa, lämpöä, suloisuutta. Sait kauneimman, ihanan uuden maan. Jäimme sinua kyynelin kaipaamaan.
Taivaan katse pysyy meissä, hiljentää särkyneet äänet, miten syvältä tulevatkin, ja tyynnyttää levottomat unet, enkelien ikävän.
Et ole poissa
vaan luoksemme saavut
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotat meille hyvää yötä.
Kehtolaulun taivaallinen lintu laskeutui päälle lapsen pään. Kantoi kimmeltävään unen maahan lumisulkaisilla siivillään.
Pois aurinko painui, lankesi ilta,
jäi taivaan rannalle säihkyvä silta,
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä. – Eino Leino
Onko kuolema kaiken loppu vai onko se vain horisontti, merkki näkökykymme rajallisuudesta. – Tommy Hellsten
Me emme itke niitä päiviä,
jotka ovat myötäsi menneet,
vaan olemme onnellisia,
että ne päivät ovat olleet.
Sain nähdä, kuinka järvi
hohtaa purppuraa
ja päivä hiljaa painuu
jo taivaanrannan taa.
Niin lähellä on alku
ja matkan määränpää.
Vain tuuli ylle vetten hiljaa soimaan jää.
Nuku rauhassa isä kulta,
elon huolet loppui sulta.
Luo äidin kaipasit joka ilta
- suo sinne johtaa nyt kaarisilta.
Tartu käteen äidin armaan,
hän sua vastassa on varmaan.
Vedet virtaavat vuorilta.
Ne eivät solise, niillä on itkun ääni,
eikä kukaan voi
niitä lohduttaa.
Ne ovat syntyneet
murheen sumusta,
mutta niiden sisälle
on Luoja kätkenyt hiljaisen soinnun:
Älä pelkää.
Kun kerran viimeisin suljen
nämä silmäni unista maan,
yhä ylemmäs silloinko kuljen,
yhä kauemmas nähdäkö saan. –Yrjö Jylhä
Sun muistos kallis ainiaan
jää kauniina
mieliimme loistamaan,
vaikk’ sydämes kultainen
väsyi pois,
emme hyvyyttäs,
lämpöäs unhoitaa voi.
Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valkea välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.
Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajoille
ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento.
Olen kasteessa aamun
pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen
nousevan aamun.
Ja jokaisen
tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
Niin äkkiä päivä sammua voi,
ei kohtalon kello edeltä soi.
Sydän itkee kaipuuta, ikävää,
enää muiston helmet kimmeltää.
Lähti lentoon enkeli taivaan,
tuli luokse väsyneen, sairaan,
kosketti hiljaa posken nukkaa,
silitti hellästi hopeista tukkaa.
Nosti siivilleen äitimme armaan,
vei turvaan paikkaan varmaan
isän viereen, tähtien taa.
Luokse Jumalan kaikkivaltiaan.
Pois aurinko painui, lankesi ilta
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.-Eino Leino
Hyvän ahkeran ihmisen muisto
niin paljosta kertoa voi.
Se kertoo kaikesta siitä,
mi elämän aateloi.
Siitä kertovat tuhannet tunnit
työn ääressä vierineet,
ja kevyet taikka raskaat
jo vaienneet askeleet.
Ikiliekki ihmisen henki on,
se on syttynyt säteistä auringon,
ja päivän puoleen se halaa.
Vaikk' kuilussa kulkee
ja helmassa yön,
tuvat sille on tuttuja
tähtien vyön,
ja tähtiin se takaisin palaa.
Kädet paljon työtä tehneet
minua lasna kantaneet,
kädet väsyneet, kädet rakkaat,
puolestani rukoilleet.
Ne peitteellä hiljaisina,
on suonin sinisin,
ne viimeisen, viimeisen kerran
ovat käyneet ristihin.
Sydän lämmin ei syki enää, muistosi kallis iäti elää.
On ajaton avaruus, arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.
Saapui Herra luoksesi hiljaa, nouti kotiin väsyneen, herätä sait aamuun taivaan, päivään iankaikkiseen.
Nyt olet päässyt lepohon, niin syvä, hyvä unes on.
On Jumalan kädessä ihmisen tie. Hän matkamme määrää ja kotihin vie.
On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.
Vaikka puhdasta kultaa sydän ois, se kuitenkin uupuu ja sammuu pois, vain muisto ja rakkaus jäljelle jää.
Ero kestävi vain vähän aikaa, taas ylhäällä kohtaamme sun.
Kaikesta huolen kannoit, itsesi uhrasit, kaiken annoit.
Kun kaikki elon siteet katkeaa, muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
Päättyvi matkamme maallinen kerran, rauhan kun saamme helmassa Herran.
Väsynyt sielu rauhan sai, valkeni ikuinen sunnuntai.
Jäi jälkeesi kaipuu – jäi sanaton suru.
Ei tunne tietänsä ihminen, elo on kuin hiukkanen hetkinen, valot, varjot vuoroin täyttää sen, kuka tietää päivänsä viimeisen.
Kaipaa tuttu polku rakkaan jalan astuntaa. Tuuli kotipuissa nyyhkii, valittaa.
Kahtahalle kulkee joka tie; jostain pois ja jotain kohti vie.
Tuli kutsu taivaan niin yllättäin, sen eessä mykkinä olemme. Vaan johto Herran ei väärä liene, me kyynelin siihen nöyrrymme.
Surun portit on avoinna aina, ovet onnen vain kiitävän hetken.
Olit niin kuin tähdenlento lapsukainen, pieni hento. Valon loit sä kotihimme, ikikaipuun sydämiimme.
Vaikene sydän, kuuntele hiljaa, on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.
Emme unohda muistoas kaunista, hyvää. Viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.
Ken voi karttaa kuolon teitä, ken voi estää kyyneleitä. Tuoni tempaa rakkaimmankin, riistää kaikkein kalleimmankin.
Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen, on paistava sulle ikuinen.
Me punomme kehdosta hautahan, me punomme, puramme jälleen, kunnes kuolema laulumme katkaisee ja viemme virittäjälleen.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt’ ihana enkeli kotihin vie.
Elämää eivät ole päivät, jotka ovat menneet, vaan hetket, jotka muistetaan.
Levolle lasken luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.
Ei päivää tiedä ei hetkeä kukaan, milloin on mentävä noutajan mukaan. Tuli sulle nyt vuoro lähteä pois, juuri kun kesä kaunein ollut ois.
Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi.
Kaikk’ on hiljaa mun ympärilläin, kaikk’ on niin hellää ja hyvää. Kukat suuren mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Ei pääty elämä kuolemaan vaan vaihtuu uuteen, parempaan.
Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämes ohjeet elämän teille. Sä aina muistit ja huolta kannoit, et paljoa pyytänyt vaan kaikkesi annoit.
Vaivu varjohon kukkasten, lepää lehdossa rauhan maan.
Päivänä kauniin kesäisen, hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikea kestää on, surumme suuri ja sanaton. Lohtuna muistot rakkaat.
Soitteli tuuli jo kauan meille, surun viestiä hiljalleen, katseli aikaa elämän Herra, kutsui pois sairaan ja väsyneen.
Ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa rakas, läheinen. Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen.
On kotipiha tyhjä ja hiljainen, ei kuulu askelees polulla sen. Sä autoit aina ja ahersit ja paljosta huolta kannoit. Sua kiitämme äitimme kaikesta ja siunaamme muistoas kaunista.
Tässä olit vielä äsken, nyt olet kaiku ja tuuli, katsova iltatähti, pilvi taivaan rannalla.
Kuiskaus kuuluu, kaikki on hyvin, elämä jatkuu, rakkaus yhdistää.
Olit kotimme kirkas tähti, mi valoa siihen loi. Sinun kanssasi paljon lähti, mitään kukaan ei korvata voi.
Ihana on väsyä viimeisen kerran, nukkua sylihin elämän Herran.
Oli elosi kaunis ja hiljainen, me muistamme sinua siunaten.
Koti uusi on sinulla, Luojan suuressa salissa, ikiauringon ilossa, tähtitarhojen takana.
Vaivan, vaelluksen taa, kätketty on rauhan maa.
Me tähtiä oomme, me sytymme ja sammumme kohtaloomme.
Sinun elosi täällä päällä maan oli arkea ja työtä. Ikilevon nyt kätesi ahkerat sai, tuli pitkä ja ikuinen sunnuntai.
Niin äkkiä, arvaamatta, soi hetki kohtalon. Kädessä elon Herran päivämme määrä on.
On maa, johon kaikki polut katoaa – on rauhan maa.
Kallista särkyi, mit elo ei toista, tuntuu kuin sydämestä pala ois poissa.
On kuin aurinko sammunut ois, kun äiti kulta on mennyt pois.
Joka hetki voi olla viimeinen ja joka jäähyväinen ikuinen.
Muistoa kunnioittaen
Hautaustilaisuuksissa on usein tapana kunnioittaa vainajan muistoa arkun läheisyyteen laskettavilla kukkalaitteilla ja seppeleillä. Näiden yhteyteen voidaan liittää muistolauseet kortille kirjoitettuna. Kukkalaitteen voi myös laskea arkulle ilman korttia ja hiljentyä hetkeksi arkun läheisyyteen kukkien laskemisen jälkeen.
Halutessaan muistolauseen voi myös lausua ääneen.
Kattavat hautajaisjärjestelyt
Saat Ivalon TaimiTuvalta halutessasi kaikki hautajaisjärjestelyt, jotta voit itse keskittyä rauhassa omaan surutyöhösi. Palveluihimme ja tuotteisiimme kuuluvat muun muassa arkut, uurnat, sidonnat, hautajaiskuljetukset, perunkirjoitusten teko sekä pitopalvelu.
Olemme myös koostaneet sivuillemme muistilistan, joka helpottaa hautajaisten järjestelyitä, mikäli haluat esimerkiksi järjestää osan omatoimisesti. Tutustu muistilistaan tai ota meihin yhteyttä.